Omannäköistä elämää

Me ihmiset olemme tässä ajassa aika lailla jakaantuneet, meidät on laitettu eri puolille ja areenalla käydään jatkuvasti taistelua mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa. Olemme unohtaneet, että oikeasti olemme kaikki samanlaisia syvällä sisimmässämme. Kaikki me tahdomme hyvää elämää itsellemme ja läheisillemme. Miksi unohdamme tämän ja taistelemme jatkuvasti? Vastaus löytyy peilistä, jos sinne vain uskaltaa kurkistaa.

Tiedäthän, toiset ihmiset näkevät sinut omien uskomustensa kautta. He heijastavat omat tunteensa ja traumansa sinusta. He peilaavat itseään sinusta. Kun joku saa voimakkaan reaktion jostain sinun sanomastasi tai teostasi, muista että kyseessä on toisen triggeröityminen. Huomaat tämän itsekin itsessäsi, kun sanot mitä tahansa toisesta ihmisestä, on hän kuka tahansa, sinulle tuttu tai tuntematon, niin todellisuudessa puhut itsestäsi. Olemme toistemme peilejä kaikessa.

Ja koska emme voi muuttaa toista ihmistä - miksi meidän pitäisikään voida - ainoa mitä voimme tehdä, on kohdata omat epävarmuutemme, hyväksyä ne ja mahdollisesti tehdä niille jotain. Ottaa vastuu itsestämme. Ja näin osoittaa toiselle, miten hän on vastuussa omasta itsestään, omista tunteistaan.

Kun triggeröidymme jostakin, nuoli osuu meissä asuvaan pieneen lapseen. Siihen lapseen, jota ei ehkä huomattu, johon ei uskottu, jota ei rakastettu tarpeeksi. Se lapsi voi saada pienestäkin asiasta ison reaktion. Kun tämän tiedostaa, osaa suhtautua kiistakumppaniinsa ensi kerralla toisin. Ehkä osaat nähdä miten aikuisen nahkojen sisällä onkin pieni hätäänsä huutava 6-vuotias.

Me ihmiset olemme myös siinä määrin hassuja, että kun emme ymmärrä jotakin asiaa, me käymme helposti tuomitsemaan sen ensi kättelyssä. Tämän huomaa selvimmin sosiaalisen median keskusteluissa. Itselle outo ja vieras asia, käyttäytyminen tai tieto koetaan ensisijaisesti uhkana jota vastaan alkaa taistelu. "Noin ei saa sanoa/tehdä/ajatella/toimia, tuo on väärin/hullua/vastuutonta/outoa..." Jos saat voimakkaan reaktion jostakin toisen sanomasta tai tekemästä, pysähdy hetkeksi, käänny itseesi päin ja kysy itseltäsi, miksi reagoit niin. Saatat päästä oman traumasi jäljille, ja huomata ettei "vika" olekaan siinä toisessa vaan sinä sait omanlaisesi reaktion, jota ehkä kannattaa purkaa mitä se tarkoittaa.

Ehkä sinäkin tahtoisit olla toisenlainen, tehdä toisin. Mutta joku estää sinua?

Muistathan rakas, sinulla on täysi oikeus olla sellainen kuin olet ja elää omaa omanlaista elämääsi. Enkä tällä tarkoita ettet kantaisi vastuuta teoistasi, vaan sitä, että nyt olisi jo korkea aika unohtaa se mitä muut ajattelevat, eikö vain?

Koska sillä, mitä toiset ihmiset ajattelevat, ei ole mitään merkitystä.

Mutta sinun tarvitsee löytää rajat itsellesi. Päätät mitä otat toisilta vastaan ja mitä et. Alat arvostamaan itseäsi enemmän, et anna toisten kohdella sinua huonosti. Sinä pidät huolen omista asioistasi ja annat muiden huolehtia omistaan. Sinä saat olla sellainen kuin olet ja toiset saavat olla sellaisia kuin he ovat.

Kun alat huolehtia omista rajoistasi ja nousta omaan voimaasi, tulet kohtaamaan vastustusta. Kun alat toimia oman todellisuutesi mukaisesti, se ei ehkä vastaa ystäviesi tai läheistesi todellisuutta. Tämä saattaa nostaa heissä heidän omia epävarmuuksiaan pintaan, käsittelemättömiä tunteita ja he joutuvat kohtaamaan omat tunteensa. Mikä ei ole aina miellyttävää. Mutta muista, että he pystyvät ymmärtämään sinun valintojasi vain omasta lähtökohdastaan käsin, omien linssiensä kautta. Sinä olet itse oman elämäsi asiantuntija, ei toiset.

Huomaatko, mitä tunteita nykytilanne on saanut meissä ihmisissä esille? Joka puolella tuntuu olevan valtavasti pelkoa, kiukkua, vihaa, ahdistusta, nämä tunteet näyttävät kasvavan yhä vain hurjemmiksi. Toisinaan tunnen aivan kuin raskaan energian leijuvan ihmisten keskellä. Ja suurimpana esiin on noussut valtava kontrollin tarve. Se on melkein käsinkosketeltavaa monella alueella. Me koetamme kontrolloida itseämme, toisiamme, meitä halutaan kontrolloida.

Mutta mitä jatkuva kontrolloiminen tekee? Lisää kontrollia. Sillä taustalla on joku iso pelko, jota pitää kaikin tavoin suojella, ettei se pääse esille. Ego haluaa pitää suojamuureistaan kiinni kynsin hampain. Kaikki langat on siksi pidettävä käsissä ja taisteltava. Puskemme sitäkin vastaan, mihin emme oikeastaan voi vaikuttaa lainkaan. Pysähtyminen, antautuminen ja luottaminen olisi tie vapauteen ja eteenpäin, mutta se tuntuu liian pelottavalta. 

Miten voisi vain päästää irti, sittenhän ei voisi tietää miten käy?

Mitä jos sinä, nyt tänään, tässä hetkessä, tekisit päätöksen päästää irti toisten asenteista ja mielipiteistä? Päästää irti puskemisesta? Laittaa rajat ja kääntyä kuuntelemaan omaa sisintäsi. Hiljentyä sen verran, että kuulet mitä sydämelläsi on sinulle kerrottavaa. Ja tiedät, mikä on totta, sillä kun resonoit omaa totuuttasi, tunnet sen koko kehollasi. Mitä tahansa ympäristössäsi tapahtuukaan, sinun hyvinvointisi lähtee sinusta itsestäsi, oman voimasi kuuntelusta.

Voisitko alkaa antautua ja luottaa elämään? Sillä se on ainoa elämä, joka sinulla on. Tässä elämässä

Ole se valo joka olet.