Moro vaan pelolle
Pelko on tärkeä tunne ihmiselle. Pelon tunne suojelee meitä, se valmistaa kehoa kohtaamaan vaaraa ja pitää meidät poissa useista vaarallisista asioista.
Mutta se myös aktivoituu, vaikkei oikeaa uhkaa olisikaan.
Kannamme monia pelkojamme mukanamme aivan turhaan. Se, mitä oikeasti tavoittelemme ja tarvitsemme, on pelon toisella puolella.
Tiesitkö, että ihmislapsella on syntyessään mukanaan vain kaksi pelkoa: kovien äänien pelko ja putoamisen pelko? Muut pelot opit tai saat tunneperintönä.
Moro-primitiivirefleksi näyttää juuri näitä pelkoja: vauvan keho säpsähtää ja raajat levittäytyvät, kun kuuluu kova ääni tai häntä pitelevä aikuinen laskee vauvan kehoa nopeasti alaspäin. Moro reagoi uhkaan.
Moro suojaa vauvaa ja auttaa kehittymisessä. Sen tulisi sammua itsestään vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana.
Joskus se ei sammukaan. Tai se voi aktivoitua uudelleen ison trauman, onnettomuuden tms. seurauksena. Päällä oleva mororefleksi on yleinen aikuisilla.
Moro näyttää taistele/pakene/jäädy-reaktiot hermostostasi. Kun moro on päällä, hermostosi on kuormittunut ja pitää sinut jatkuvasti varuillaan.
Kun moro on päällä kehossa, se näkyy esim. näin:
- heikko itsetunto
- pelkotiloja, ahdistusta, arkuutta ja säihkähtelyä
- vaikea huolehtia omista rajoista
- stressiä, kuormittuneisuutta
- keskittymisvaikeuksia
- tasapainohaasteita
- vaikea suhtautua yllättäviin tilanteisiin
- voimakkaita tunteenpurkauksia
- uniongelmia
Sensomotorisessa valmennuksessa moro-refleksiä autetaan sammumaan ja rauhoittumaan erilaisin hoidoin ja harjoittein. Tärkeää on myös pelon tunteen käsittely kehoprosessin lisäksi.
Vanhemmat tartuttavat lapsiin helposti omia pelkojaan. Vaikka tehtävänä onkin suojata pienokaista oikeilta vaaratilanteilta, näkeekö isä tai äiti missä tilanteissa kyse ei olekaan enää oikeasta vaaratilanteesta, vaan kenties omien tunteiden heijastuksesta?
Pelkoa ei tule kieltää, vaan aidosti tunnustaa, että pelkää. Näin se tulee näkyväksi ja voit tarkastella sitä. On hyvä kysyä itseltään, miksi pelkää, mistä pelko on lähtöisin. Ja joskus pelkosi ei ehkä olekaan lainkaan sinun, vaan olet ottanut sen itsellesi syyttä, kenties kannat pelkoja kaukaa perimäsi takaa.
Terve suhde omiin pelkoihin syntyy, kun kohtaa ne ja alkaa tarkastelemaan, mistä ne johtuu. Pelkojen kohtaaminen ei tarkoita hyppyä uhkarohkeisiin tekoihin, vaan sitä, että ottaa tunteen vastaan, on sen kanssa ja antaa tunteen kertoa viestinsä.
Vain hyväksymällä tapahtuneet ja kulkemalla omista kokemuksistasi läpi, sinä vapaudut.
Vapaa, rauhoittunut ja itsevarma olo ei paitsi tunnu hyvältä, vaan saa sinut takaisin omalle polullesi elämässä.
Tunnistatko, miltä pelko tuntuu sinun kehossasi?
