Miksi yliselittäminen parisuhderiidoissa ei toimi - ja mitä sen alla oikeasti tapahtuu

Mutta usein käy päinvastoin.

Mitä enemmän yrität selittää, sitä kauemmas toinen tuntuu vetäytyvän. Tunnelma kiristyy, etäisyys kasvaa ja lopulta olo voi olla yksinäisempi kuin ennen koko keskustelua.

Jos tämä tuntuu tutulta, kyse ei välttämättä ole siitä, ettet osaisi kommunikoida oikein.

Hyvin usein kyse on hermostosta.

Yliselittäminen ei yleensä synny tarpeesta olla oikeassa

Ulospäin yliselittäminen voi näyttää siltä, ettei toinen osaa päästää irti asiasta. Että hän yrittää vakuuttaa, todistaa tai saada viimeisen sanan.

Mutta sisäpuolelta koettuna tunne on usein aivan toisenlainen.

Yliselittämisen alla on tavallisesti syvä tarve tulla ymmärretyksi, kohdatuksi ja emotionaalisesti kuulluksi.

Siksi puhuminen jatkuu, vaikka mitään uutta ei enää oikeastaan tule sanottua. Jokainen uusi selitys on yritys päästä takaisin yhteyteen.

Hermoston näkökulmasta kyse ei ole niinkään keskustelusta, vaan turvan etsimisestä.

Mitä yliselittämisen alla usein piilee?

Monesti kaiken selittämisen, perustelun ja tarkentamisen alla on lopulta hyvin inhimillisiä kysymyksiä:

• Olenko sinulle edelleen tärkeä?

• Olemmeko me vielä ok?

• Ymmärrätkö, miltä minusta tuntuu?

• Ethän hylkää minua?

Näitä tunteita on vaikea sanoittaa suoraan riidan keskellä. Kun hermosto aktivoituu, haavoittuvuus ei yleensä tule ensimmäisenä näkyviin. Sen sijaan mieli alkaa etsiä ratkaisuja, selityksiä ja sanoja, joilla yhteys saataisiin takaisin.

Ja usein juuri silloin puhetta alkaa tulla enemmän kuin toinen pystyy vastaanottamaan.

Miksi yliselittäminen ei yleensä toimi?

Moni ajattelee, että jos vain osaisi selittää tarpeeksi hyvin, toinen ymmärtäisi ja silloin olo helpottuisi.

Mutta ongelma ei useinkaan ole sanojen selkeydessä.

Kun hermosto kokee konfliktin uhkana suhteelle tai yhteydelle, keho siirtyy suojautumistilaan. Silloin myös kyky kuulla, vastaanottaa ja pysyä empaattisena heikkenee.

Tämä koskee molempia osapuolia.

Toinen saattaa vetäytyä, hiljentyä tai puolustautua. Ja mitä enemmän hän vetäytyy, sitä voimakkaammin toinen yrittää selittää itseään.

Siitä syntyy helposti noidankehä:
toinen hakee yhteyttä puhumalla enemmän, toinen hakee turvaa ottamalla etäisyyttä.

Kumpikaan ei ole väärässä.
Molempien hermosto yrittää vain suojata jotakin tärkeää.

Ja juuri siksi yliselittäminen harvoin tuo sitä helpotusta, jota sillä oikeastaan tavoitellaan.

Usein reaktio tulee jostakin kauempaa

Moni tunnistaa kokemuksen, kun väärinymmärretyksi tuleminen tuntuu suhteettoman kipeältä.

Ikään kuin kyse ei olisi vain tästä yhdestä tilanteesta.

Ja usein niin onkin.

Jos omille tunteille ei ole saanut lapsuudessa riittävästi tilaa, ymmärrystä tai emotionaalista vastakaikua, hermosto oppii hyvin herkäksi tilanteille, joissa yhteys tuntuu katkeavan.

Silloin aikuisenakin pienikin etäisyys, sävyn muutos tai vetäytyminen voi aktivoida syvän turvattomuuden tunteen.

Ei siksi, että olisit "liian herkkä".
Vaan siksi, että hermosto muistaa, miltä yksin jääminen on joskus tuntunut.

Ja silloin ymmärretyksi tulemisesta voi tulla hetkellisesti elintärkeä tarve.

Yliselittäminen väsyttää molempia

Yliselittäminen on usein todella kuormittavaa myös sille ihmiselle, joka tekee sitä.

Sisällä voi olla tunne:
"Miksi en osaa lopettaa?"
"Miksi tämä tuntuu näin tärkeältä?"
"Miksi en vain pysty päästämään irti?"

Koska kyse ei ole vain sanoista.

Kyse on yrityksestä palauttaa turva ja yhteys.

Samaan aikaan toinen osapuoli voi kokea tilanteen painostavana tai emotionaalisesti liian intensiivisenä, vaikka tarkoitus ei olisi hyökätä tai kontrolloida.

Ja niin molemmat päätyvät kauemmas toisistaan, vaikka kumpikin oikeastaan kaipaisi läheisyyttä.

Mitä yliselittämisen sijaan tarvitaan?

Useimmat meistä yrittävät korjata riidan suunnilleen tässä järjestyksessä:

1. Selitän enemmän

2. Toinen ymmärtää

3. Yhteys palautuu

4. Tunnen taas turvaa

Mutta hermosto toimii usein päinvastaisessa järjestyksessä.

1. Ensin kokemus turvasta

Hermoston täytyy ensimmäiseksi saada viesti siitä, ettei kyse ole hengenvaarasta tai hylkäämisestä.

Tämä voi tarkoittaa:

• hengityksen rauhoittamista

• taukoa tilanteesta

• kehon hidastamista

• muistuttamista siitä, että nykyhetki ei ole sama kuin menneisyys

2. Seuraavaksi yhteys

Ennen ongelman ratkaisemista tarvitaan kokemus siitä, että suhde on edelleen olemassa.

Joskus yksi lause riittää:
"Olemme samalla puolella."
"En ole lähdössä mihinkään."
"Ratkaistaan tämä yhdessä."

Kun hermosto kokee yhteyttä, puolustautuminen alkaa vähetä. Vasta silloin keho alkaa rauhoittua tarpeeksi, jotta todellinen kuuleminen tulee mahdolliseksi.

3. Ja vasta sitten varsinainen keskustelu

Kun molemmat ovat säädellymmässä tilassa, sanat alkavat vihdoin mennä perille. Silloin korjaava keskustelu onnistuu usein paljon helpommin kuin yliselittäjä on aiemmin kokenut.

Ei siksi, että argumentit olisivat muuttuneet.

Vaan siksi, että hermosto on.

Lopuksi

Yliselittäminen ei yleensä kerro siitä, että ihminen olisi "vaativa", "liian herkkä" tai huono riitelemään. Hyvin usein se kertoo hermostosta, joka yrittää epätoivoisesti löytää takaisin yhteyteen.

Ja joskus suurin muutos ei synny siitä, että opimme selittämään itseämme paremmin.

Vaan siitä, että opimme tunnistamaan sen kohdan itsessämme, joka kaipaa eniten turvaa.

Jos tunnistit tästä itsesi ja kaipaat tukea oman hermostosi ja tilanteesi tarkasteluun, voit varata maksuttoman kartoituksen. Se ei vielä sido sinua mihinkään.Sinun ei tarvitse selvittää tätä yksin.

Varaa maksuton kartoituspuhelu