Pelastajasyndrooma: 5 keinoa päästä irti pelastajan roolista
Oletko pelastajasyndroomasta kärsivä nainen?
Oletko huomannut olevasi se, joka aina kuuntelee, tukee ja kannattelee? Oletko se, joka huolehtii ja välittää – toisten elämästä, tunnelmasta, valinnoista? Kannatko vastuuta muiden tunteista, ongelmista ja hyvinvoinnista – jopa oman jaksamisesi kustannuksella?
Jos tunnistat itsesi, et ole yksin. Moni nainen ajautuu pelastajan rooliin – usein huomaamattaan. Mutta mistä tämä tarve kumpuaa, ja ennen kaikkea: miten siitä voi vapautua?
Mikä on pelastajasyndrooma ja mistä se kumpuaa?
Pelastajasyndrooma tarkoittaa tarvetta ottaa jatkuvasti vastuuta toisten ihmisten hyvinvoinnista – myös silloin, kun se ei ole oma tehtäväsi. Tämä käyttäytymismalli on usein opittu jo varhaisessa iässä.
Syitä, miksi nainen ajautuu pelastajan rooliin:
Sosiaalistuminen kiltiksi tytöksi: Tytöiltä odotetaan empatiaa, sovittelua ja toisten huomioimista.
Hyväksynnän kaipuu: Saitko lapsena huomiota ja rakkautta vain olemalla hyödyksi?
Lapsuuden roolit: Jos olet ollut perheen "tukipilari" jo pienenä, kannat ehkä edelleen liikaa vastuuta.
Itsetunnon rakentuminen toisten auttamiselle: Tunnetko olevasi arvokas vain, kun sinua tarvitaan?
Tämä kaava voi helposti siirtyä aikuisuuteen ja alkaa hallita ihmissuhteitasi – niin kotona, työpaikalla, ystävien kanssa sekä parisuhteessa. Sinusta tulee se, joka ratkaisee ongelmat ja kantaa vastuun toisten hyvinvoinnista.
Pelastamisen ansa
Aluksi pelastaminen voi tuntua hyvältä. Saat kiitosta, tunnet itsesi tarpeelliseksi ja ehkä jopa korvaamattomaksi. Mutta hiljalleen alat uupua. Omat tarpeesi jäävät varjoon. Saatat alkaa kokea katkeruutta, mutta et silti osaa lopettaa.
Pelastaminen ei ole sama kuin rakkaus. Se voi tukahduttaa toisen ihmisen kasvun ja tehdä hänestä riippuvaisen. Lisäksi et oikeasti voi tietää, mikä toiselle on parasta. Jokaisella on oma polkunsa täällä, heidän täytyy oppia itse omasta elämästään – myös tehdä omat virheensä.
5 askelta irti pelastajasyndroomasta
1. Tunnista oma pelastajakaavasi
Pysähdy ja kysy:
Autatko, vaikka sinulta ei pyydetä?
Tunnetko syyllisyyttä, jos sanot ei?
Kuvitteletko, että jos et sinä tee, kukaan ei tee?
2. Erota empatia ja pelastaminen
Empatia on mukana olemista – ei ongelmien ratkaisemista toisen puolesta. Sinulla on lupa olla läsnä ilman, että kannattelet toista.
3. Opettele sanomaan "ei" ilman selityksiä
"Ei" on kokonainen lause. Sinun ei tarvitse perustella, miksi tarvitset tilaa tai lepoa. Rajat ovat rakkautta – myös itseäsi kohtaan.
4. Käännä huomio itseesi
Mitä sinä tunnet ja tarvitset? Kun alat kuulla itseäsi, opit tunnistamaan, milloin annat liikaa. Olet vastuussa itsestäsi – et muista.
5. Hyväksy, että et voi pelastaa ketään
Toisen ihmisen kasvua, paranemista tai valintoja ei voi tehdä hänen puolestaan. Kun hellität vastuusta, annat toiselle tilaa kasvaa. Ja samalla vapautat itsesi.
Olet arvokas ilman pelastajan roolia
Pelastajan roolista irtautuminen ei ole välttämättä helppoa. Se voi tuntua syyllisyydeltä, tyhjyydeltä tai jopa pelolta: kuka olen, jos en ole aina avuksi? Hyväksytäänkö minut, jos en ratkaise ongelmia?
Mutta sinussa on paljon enemmän kuin rooli. Kun alat elää omasta sydämestäsi käsin, ihmissuhteesi syvenevät ja sinä alat voida paremmin.
Olet arvokas, vaikka et kanna kaikkien taakkoja.
Olet rakastettu, vaikka sanot "ei".
Olet vapaa, kun valitset itsesi.