Hermostovalmentaja sanoo suoraan: et tarvitse itsehillintää – vaan luvan kilahdella
Jos sinua on lapsena opetettu olemaan hiljaa, järkevä ja "aikuinen", tämä teksti saattaa tuntua epämukavalta.
Hyvä. Se tarkoittaa, että osuu lähelle.
Moni meistä on kasvanut kodissa, jossa tunteet eivät olleet turvallisia.
Joku räjähteli. Joku vetäytyi. Joku ei kestänyt kenenkään muun tunnetta.
Ja sinä opit nopeasti:
Älä näytä liikaa.
Älä provosoi.
Pidä itsesi kasassa.
Se toimi silloin.
Mutta nyt se maksaa sinulle kehon, hermoston ja elämänilosi hinnan.
Itsensä hallinta ei ole sama asia kuin säätely
Olet ehkä ylpeä siitä, että pärjäät.
Että et "hajoa".
Että hoidat, kannattelet ja nielet.
Mutta hermoston näkökulmasta tämä ei ole vahvuus – vaan jatkuvaa varuillaan oloa.
Kun tunnetta ei saa näyttää, keho ei opi purkamaan sitä.
Se oppii pidättämään.
Hermosto pysyy jatkuvassa hienovaraisessa hälytystilassa:
valppaana, skannaavana, kontrolloivana.
Ei paniikissa – vaan koko ajan vähän jännittyneenä.
Ja se näkyy:
väsymyksenä, jota uni ei korjaa
ärtymyksenä, jota et tunnista vihaksi
ahdistuksena ilman selvää syytä
kehon oireina, joita "ei pitäisi olla"
Ei siksi, että sinussa olisi jotain vialla.
Vaan siksi, että olet pitänyt itseäsi kasassa liian kauan.
Pelkäätkö tunteitasi – vai sitä, mitä tapahtui ennen?
Moni nainen sanoo:
"En uskalla päästää irti, koska pelkään että hajoan."
Rehellisempi vastaus on usein tämä:
Et pelkää tunteita.
Sinä pelkäät samanlaista kaaosta, jota lapsena jouduit todistamaan.
Mutta nyt sinä et ole se pieni, voimaton lapsi.
Ja nämä tunteet eivät ole vaarallisia – ne ovat kesken jääneitä.
Hermosto ei tarvitse lisää itsekuria, hengitystekniikoita tai "positiivista ajattelua".
Se tarvitsee luvan lopettaa vartiointi.
Se, mitä kutsut "kilahdukseksi", voi olla paranemista
Ne hetket, joita pelkäät:
itku, jota et saa pysähtymään
raivo, joka tuntuu liialta
tärinä, vapina, romahdus
Ne eivät ole epäonnistumisia.
Ne ovat kehon yrityksiä saattaa loppuun se, mikä jäi kesken silloin, kun sinun ei ollut turvallista tuntea.
Kun lakkaat estämästä tunnetta liikkumasta, hermosto tekee sitä, minkä se osaa luonnostaan:
vapauttaa, säädellä, palauttaa tasapainoa.
Joskus kaikkein säätelevin teko ei ole rauhoittuminen.
Vaan se, että lakkaat olemasta se kiltti, koossa pysyvä tyttö – ja annat itsesi olla totta.
Hermostovalmentajan lupa sinulle
Saat olla vihainen.
Saat olla surullinen.
Saat kilahdella.
Et hajoa siksi, että tunnet.
Hajoaminen tapahtuu, kun tunnetta pidätetään vuodesta toiseen.
Kun lakkaat kontrolloimasta omaa hermostoasi ja alat kuunnella sitä, keho kyllä tietää, miten purkaa – ilman että kukaan räjähtää.
Sinä et ole äitisi.
Et ole isäsi.
Et se koti, jossa tunteet olivat vaarallisia.
Sinä olet aikuinen nainen, jonka keho haluaa vihdoin huokaista.
Jos tahdot oppia kuuntelemaan hermostoasi turvallisesti, sinun ei tarvitse tehdä sitä yksin.
Lue lisää miten voin tukea sinua tunneterapian tai sensovalmennuksen keinoin ja varaa ilmainen tutustuminen.