Kun nainen kantaa kaiken, miehen on vaikea astua viereen
Yksi yleisimmistä ilmiöistä, joihin törmään työssäni tunne- ja parisuhdeterapeuttina, on tämä:
Nainen kantaa kaiken.
Ei vain tunnetasolla – vaan koko suhteen dynamiikassa.
Hän organisoi arkea, pitää langat käsissään, huolehtii lapsista, kodista, aikatauluista. Hän on vastuullinen, ajatteleva ja ennakoiva. Hän pitää parisuhdetta hengissä, hakee keinoja sen parantamiseen, ottaa ensimmäisen askeleen korjaukseen – yhä uudestaan.
Ja mies?
Ei välttämättä tee mitään pahaa.
Mutta ei tee juuri mitään näkyvääkään.
Kun nainen vie tilan, mies menettää paikkansa
Monessa heteroparisuhteessa on dynamiikka, jossa nainen huomaamattaan täyttää kaiken tilan.
Ei siksi, että haluaisi hallita – vaan koska ei luota siihen, että toinen ottaa vastuuta.
Syntyy suhde, jossa:
Nainen toimii vastuunkantajana ja sisäisenä moottorina
Mies vetäytyy hiljaisesti syrjään tai pysyy passiivisena
Koko suhteen painopiste kallistuu toiselle puolelle
Ja lopulta käy niin, että kukaan ei ole tyytyväinen.
Feminiininen energia on vastaanottavaa, auki olevaa, kutsuvaa.
Maskuliininen energia on eteenpäin liikkuvaa, suunnaltaan selkeää, haluavaa.
Kun nainen ottaa kaiken ohjauksen, mies menettää sen, mikä voisi olla hänen panoksensa.
Miehellä ei ole tilaa, jos nainen täyttää koko huoneen
Tämä ei ole syytös.
Vaan kutsu tutkia rooleja ja vastuuta.
Moni mies ei ole oppinut ottamaan tilaa suhteessa – ei tunnetasolla, eikä arjessa.
Moni nainen on oppinut kannattelemaan, täyttämään aukot, ennakoimaan ja paikkaamaan.
Ja ajan kanssa dynamiikka vakiintuu: nainen toimii, mies mukautuu.
Nainen väsyy, mies ihmettelee miksi.
Nainen yrittää vielä enemmän – ja mies vetäytyy lisää.
Tämä ei ole "naisen vika" eikä "miehen vika".
Tämä on parisuhteen dynamiikan vinouma, johon voi herätä ja jota voi alkaa purkaa.
Mitä tarkoittaa kun nainen päästääkin irti hetkeksi?
Ei ole välttämättä helppoa pysähtyä ja kysyä itseltään:
- Mitä tapahtuu, jos en korjaa, jos en kanna, jos en pidä kaikkea koossa?
- Mitä jos en enää tee molempien puolesta?
- Mitä jos vain annan olla?
Se voi herättää pelkoa.
Pelkoa siitä, että kaikki hajoaa – tai että toinen ei ota vastuuta silloinkaan.
Mutta ilman tätä pysähdystä, muutos ei ole mahdollinen.
Kun nainen vetäytyy yliyrittämisestä, syntyy tilaa.
Ja juuri siinä tilassa miehellä on mahdollisuus astua esiin – ei painostettuna, vaan omasta tahdostaan.
Nainen – sinun ei tarvitse pitää kaikkea kasassa yksin
Et ole epäonnistunut.
Et ole liian vaativa.
Et ole kontrolloiva.
Saat olla väsynyt, kun kannat liikaa.
Saat laskea sen painavan repun, jonka olet ehkä ottanut harteillesi jo lapsuudenkodissasi.
Saat valita suhteen, jossa vastuu ja vapaus jaetaan – ne eivät ole yksin sinun harteillasi.
Mitä voit tehdä?
Jos tämä teksti resonoi, ota pieni hetki itsellesi.
Kirjoita ylös: Mitä kaikkea minä kannan tässä suhteessa?
ja kysy itseltäsi: Mitä tapahtuisi, jos en enää kantaisi kaikkea?
Ehkä on aika löytää uusi tapa olla suhteessa – toisen vieressä. Itsenäisinä mutta tiiminä.
Jos kaipaat tukea, olen täällä sinua varten.
Terapia ei ole merkki heikkoudesta – vaan rohkeutta pysähtyä ja tehdä tilaa uudelle. Tunneterapia voi auttaa sinua palauttamaan yhteyden itseesi, rajoihisi, tunteisiisi – ja ehkä myös suhteeseesi.