"Älä jankuta." Mitä parisuhteessa oikeasti tapahtuu, kun toinen vähättelee konfliktissa?
"Älä jankuta."
"Lopeta toi lässyttäminen."
"Pakkoako tästä on taas puhua?"
Monelle nämä lauseet ovat tuttuja.
Ne satuttavat. Ne katkaisevat yhteyden. Ja usein ne saavat toisen osapuolen kokemaan, ettei hänen tunteillaan tai tarpeillaan ole merkitystä.
Mutta mitä tällaisessa tilanteessa oikeasti tapahtuu?
Hermoston näkökulmasta kyse ei useinkaan ole vain huonoista käytöstavoista. Taustalla voi olla paljon syvempi ilmiö.
Vaikea keskustelu voi aktivoida vanhan haavan
Kun kumppani ottaa esiin vaikean asian, se voi osua johonkin hyvin vanhaan kokemukseen.
Ehkä lapsuudessa virheistä seurasi häpeää.
Ehkä tunteita ei saanut näyttää.
Ehkä ristiriidat tarkoittivat hylkäämistä tai kokemusta riittämättömyydestä.
Hermosto ei aina erota nykyhetkeä menneestä.
Siksi tämän päivän parisuhdekeskustelu voi tuntua kehossa samalta kuin jokin vuosikymmeniä vanha kokemus.
Kun hermosto kokee uhkaa, se ei enää keskity yhteyden rakentamiseen.
Se keskittyy selviytymiseen.
Silloin aikuinen keskustelija voi kadota hetkeksi
Kun hermosto aktivoituu voimakkaasti, ihminen ei välttämättä enää vastaa tilanteeseen aikuisena.
Hän alkaa suojella itseään.
Se voi näkyä vetäytymisenä.
Se voi näkyä hyökkäämisenä.
Tai vähättelynä.
"Älä jankuta."
"Lopeta toi vatvominen."
"Sä teet taas numeron ihan turhasta."
Nämä lauseet ovat usein suojareaktioita.
Yritys päästä pois tilanteesta, joka tuntuu hermostolle liian kuormittavalta.
Mutta tässä kohtaa moni tekee merkittävän virheen
Hermoston ymmärtäminen on tärkeää.
Mutta joskus siitä tulee tapa selittää pois käyttäytymistä, joka satuttaa toista.
Vanha haava voi selittää, miksi ihminen puolustautuu hyökkäämällä.
Mutta se ei tee vähättelystä, ivailusta tai mitätöinnistä hyväksyttävää.
Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta käyttäytymisestä – myös silloin, kun hermosto on aktivoitunut.
Triggeröityminen selittää käyttäytymistä.
Se ei vapauta vastuusta.
Trauma ei ole lupa loukata.
Hermoston ylivire ei oikeuta puhumaan toiselle tavalla, joka rikkoo yhteyttä.
Sinun tehtäväsi ei ole kantaa toisen tunteita
Työskentelen paljon naisten kanssa, jotka ovat vuosia yrittäneet ymmärtää kumppaniaan.
"Hänellä oli vaikea lapsuus."
"Hän vain triggeröityy helposti."
"Hän ei tarkoita pahaa."
Ymmärrys on arvokasta.
Mutta jos ymmärrys johtaa siihen, että siedät jatkuvasti huonoa kohtelua, se ei enää palvele sinua.
Toisen triggerit eivät ole sinun kannettavasi.
Sinun tehtäväsi ei ole selittää pois hänen käytöstään.
Sinun tehtäväsi on pitää kiinni omasta arvostasi ja asettaa rajat sille, miten sinua kohdellaan.
Raja ei ole rangaistus
Moni pelkää rajojen asettamista.
Todellisuudessa terve raja suojaa molempia.
Voit sanoa esimerkiksi:
"Haluan keskustella tästä kanssasi. En kuitenkaan silloin, kun minua vähätellään tai minulle puhutaan epäkunnioittavasti. Jatketaan, kun pystymme kohtaamaan toisemme aikuisina."
Raja ei ole yritys kontrolloida toista.
Se on viesti siitä, millaisessa vuorovaikutuksessa olet valmis olemaan mukana.
Terve parisuhde tarvitsee sekä ymmärrystä että vastuuta
Hermoston ymmärtäminen voi lisätä myötätuntoa.
Mutta myötätunto ilman rajoja saa sinut hylkäämään itsesi.
Pelkät rajat ilman ymmärrystä voivat puolestaan johtaa jatkuvaan vastakkainasetteluun.
Siksi terveessä parisuhteessa tarvitaan molempia.
Ymmärrystä siitä, mitä hermostossa tapahtuu.
Vastuuta omasta käyttäytymisestä.
Ja rohkeutta sanoa:
"Minua ei saa kohdella näin."
Usein ajatellaan, että parisuhteen suurin ongelma on riiteleminen.
Mutta konfliktit ei ole ongelma.
Ongelma on se, ettei konfliktin keskellä enää pystytä pysymään yhteydessä.
Ja juuri silloin tarvitaan kahta taitoa yhtä aikaa:
Ymmärrystä siitä, miksi toinen reagoi niin kuin reagoi.
Ja viisautta olla koskaan selittämättä pois sellaista käytöstä, joka rikkoo omaa ihmisarvoasi.
Jos kaipaat tukea oman parisuhteesi dynamiikan tarkasteluun tai rajojen laittamiseen, autan mielelläni. Voit varata maksuttoman tutustumispuhelun ja katsotaan yhdessä mikä olisi sinulle sopiva seuraava askel. Tämä ei vielä sido sinua mihinkään.